Kaikessa yksinkertaisuudessaan hiton hyvä kysymys. Why bother?
Löysin nykynoituuden ja magian lukiossa, 2000-luvun ekoina vuosina. Vuotta en osaa sanoa varmasti, mutta se on 2000 tai 2001. Tarot-kortteja olin lukenut tässä vaiheessa ja vuosia, ja lapsena viettänyt tunteja lähimetsässä leikkien noitaa tekemässä keitoksiaan, mutta kaikesta tästä tuli ”totta” käveltyäni pieneen kirjakauppaan jossain Iso-Roban ja Yrjönkadun kulmassa (ei ollut Unio Mystica vaan joku pieni mikä katosi siitä sitten ajan kanssa, muistaako kukaan?) ja bongattuani sieltä kirjasen Witchcraft: Theory and Practice, kirjoittaja Ly de Angeles. Kys. kirja on ilmestynyt loppuvuodesta 2000, ja se on isoin ajoittajani tässä hommassa.
Ostin sen ja … samalla tiellä ollaan. Tie on kuitenkin ollut piiiiitkä ja mutkitteleva, ja enemmän tai vähemmän aktiivinen, usein vähemmän aktiivinen jopa vuosia. En tosiaankaan ole läpi tämän kaiken ajan ollut yhtä aktiivinen kuin nyt. Uskomukset eivät sinänsä ole muuttuneet niinkään, mutta se kuinka paljon ne ovat näkyneet siinä mitä teen (tai kuinka sisutan!) on vaihdellut suuresti. varsinkin se, kuinka paljon magia ja loitsut ovat läsnä arjessani. Tällä hetkellä paljonkin. 12 vuotta sitten? Eivät juurikaan.
Olen jopa joskus miettinyt kuinka palljon helpompaa elämä olisi ilman tällaisia outoja päähänpinttymiä. Kuitenkin magia, noituus ja loitsiminen on asia, johon tunnun aina palaavan. Miksi siis nykyään vaivaudun? Vastaukset omiani, eivät ohjenuoria.
1. Ensinnäkin tunnen olevani paremmassa tasapainossa noituutta harjoittaessani. Säännöllinen harjoitus, uhrit ja erilaiset energiaharjoitukset antavat minulle tunteen yhteydestä johonkin suurempaan. Aika tyypillinen uskontokokemus siis. Se ankkuroi minut, sijoittaa osaksi jotain suurempaa ja antaa kokemuksen kuuluvuudesta. Ihmiset hakevat tätä kokemusta eri lähteistä, magia ja noituus eri muodoissaan vaan tuntuvat olevan minulle se luontainen tapa. Jos olisi parempi tapa, olisin varmaan vaihtanut siihen (japaninbuddhalaisuus on lähellä).
2. Tykkään noituuden aistikylläisyydestä. Näkö, haju, kuulo, tunto, jopa maku. Noituus ja magia on hyvin aistikylläinen rukoilemisen muoto. Uskonto kohtaa askartelun! Lisäksi se antaa suhteellisen vapaat kädet luovuudelle, vai taivas on rajana.
3. Luonnon merkitys ja arvostus. Nykynoituus kohtelee luontoa ja varsinkin sen villejä aspekteja huomattavasti suuremmassa arvostuksessa kuin historialliset vastineensa (mukaanlukien pakanalliset uskonnot, tästä on tutkimuksia esim. sarvekkaan jumalan osalta). Siitä puhe mistä puute, eli tämä citynoita ainakin tarvitsee huomattavasti tasapainotusta ihmistäyteiseen kaupunkielämäänsä, ja nykynoituuden ja esim. uusdruidien vahva luontopainotus ainakin henkilökohtaisesti auttaa tässä.
4. Vipuvarren haku. Ollaanpa nyt realisteja. Haen noituudella ihan vipuvartta vaikuttamaan normielämääni. Rahaa, rauhaa, terveyttä, viholliset varokaa… Tarpeet ovat monet ja kaikkeen löytyy loitsu. Miksi sitten loitsu eikä rukous? Ks. kohdat 1 ja 2, tiet päämäärään ovat moninaiset ja noituminen nyt vaan sattuu sopimaan minulle. Ehkä näistä syistä aina palaan samaan.
Noituminen vaan vetää minua puoleensa magneetin lailla.