Uhrit (Offerings)

Ihan alkuun sananen käännöksestä. Tarkoitus on siis puhua siitä, kun tarjotaan jotakin jumaluuksille tai hengille. Englanniksi tästä voidaan käyttää hienommalta kuulostavaa sanaa ”sacrifice”, usein suomennetaan ”uhrata”, tai käyttökielellisempää sanaa ”to offer, do offerings”, suomennettuna ”tarjota”.

Noh, ”tarjous” kuulostaa minun korvaan vaan yksinkertaisesti oudolta substantiivina tässä yhteydessä (Jupiter, hyväksy tarjoukseni…), verbinä taas paremmin (Jupiter, tarjoan sinulle tämän veden…). ”Uhri” taas toimii substantiivinä (Jupiter, tässä vesiuhri kunnioitukseni merkiksi…) kun taas ”uhrata” verbinä kuulostaa … hmmm… hieman megalomaaniselta vaikka teknisesti ottaen onkin ihan oikea käyttötapa (Jupiter, uhraan sinulle tämän kynttilän…). Itsehän sivuutan tämän ongelman erittäin sulavasti hoitamalla rituaalit ym englanniksi, mutta tässä tekstissä tarkoitan siis kummallakin sanalla nimenomaan suht yksinkertaistenkin asioiden tarjoamista hengille yhteistyön ja yhteyden/suhteen merkiksi.

MIKSI UHRATA?

Lyhyt vastaus:

Keneltä saat helpommin lainattua rahaa, tutulta kaverilta/sukulaiselta johon olet usein yhteydessä vai tyypiltä jonka tapaat sattumalta kadulla mutta joka näyttää siltä että taskussa on millä mällätä? Säännölliset uhrit ovat tapa pitää yllä suhteita henkien ja jumaluuksien kanssa, ja kun jotain tarvitsee tehdä, se onnistuu usein parhaiten sellaisen liittolaisen kanssa, jonka kanssa ollaan jo sinut. Kyllä, tämä on puhtaan käytännönläheinen näkökulma, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan, uhrit kerryttävät sosiaalista pääomaa jota voi sitten hyödyntää loitsuissa.

MITÄ JA MITEN UHRATA?

Milloin: Säännöllisesti. Tämä voi olla kerran (tai useammin) päivässä, kerran viikossa tiettynä viikonpäivänä, kerran vuodessa, joka täysikuu/uusikuu… Avainsana on rytmi. Päivittäiset uhrit ovat tietenkin intensiivisempiä, mutta jos sinusta tuntuu ettet halua tai pysty ylläpitämään tätä rytmiä, on ihan ok uhrata viikottain. Tai kuukausittain. Pidä kuitenkin siitä kiinni TAI jos rytmi muuttuu niin ilmoita siitä, koska on kohteliasta ilmoittaa suunnitelmien muutoksesta. (Muista – kohtele henkiä kuten ihmisiäkin!)

Esimerkki elävästä elämästä: Minulla on muutama ”tyyppi” joille uhraan päivittäin, muutama joille tiettyinä viikonpäivinä, muutama ekstrajuttu täyden/uudenkuun aikaan sekä joitakin vuosittain tapahtuvia uhreja. Kalenterimuistutukset on ehdottoman olennaisia kaikkien paitsi päivittäin tapahtuvien uhrien kanssa, muuten reikäaivo helposti unohtaa ne. Hyödynnä siis teknologiaa!

Mitä: Ihan mitä vaan. Helppoja ovat nesteet (vesi / tee / kahvi / alkoholit), valo (eli kynttilät), tuoksut (suitsuke / hajuvesi / potpurri-yrttisekoitukset), rukoukset (myös sanat voivat olla uhri), kukat (tuoreet), ruoka (riisi / pavut / yrtit / leipä)… Oikeasti vain taivas on rajana, mutta plussaa saa kun ottaa huomioon sen kenelle uhraa. Vesi, kynttilät, suitsuke ja sanat ovat melko universaaleja, esivanhemmat tuntuvat tykkäävän ruoka- ja juomauhreista (ota huomioon kuitenkin kenelle uhraat, jälleen plussaa henkilö/kulttuurikohtaisista mieltymyksistä), Hekate esimerkiksi tykkää kananmunista, hunajasta ja viinistä, mutta itse usein saatan tarjota myös hyvää oliiviöljyä koska kyseessä on Välimerellinen jumaluus. Jason Millerin vinkki on muuten tarjota ”hyvää muttei parasta”, jotta jää varaa parantaa mikäli tarvitsee erityistä neuvotteluvaraa. Säännölliset uhrit ovat enemmän perustason suhteen ylläpitämistä, sitä että sanoo huomenta ja laittaa kahvinkeittimen päälle jos on eka joka herää. Aamiainen sänkyyn onkin sitten jo isompi juttu.

Missä: Missä vaan. Jos pidät kotialttaria (yhtä tai useampaa) jolla on uhriesi saajan symboli, se on tietty aika luonnollinen paikka myös uhrata. Jos tällaista fiksattua paikkaa ei ole, tyyli on vapaa. Ikkunalla, keittiössä, työmatkalla (rukoukset esim. toimii loistavasti myös huomaamattomasti, voi lukea vaikka 10 Ave Mariaa ilman että kukaan huomaa mitään), takapihalla (vettä puskalle uhrina alueen luonnonhengille)… Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että fiksattu aika ja paikka, oli se sitten kahvinkeittimen vieressä ekan kahvikupillisen aikaan tai alttarilla ennen nukkumaanmenoa hampaidenpesun jälkeen, auttaa tutkitusti ankkuroimaan rutiinin osaksi päivää ja parantaa todennäköisyyttä muistaa tehdä se. Aloita muistutuksilla (älypuhelin, post it -lappu, mikä nyt toimiikaan, molempia olen käyttänyt) ja aloita pienesti, vaikka vain yhdellä sytytetyllä kynttilällä tai vesilasillisella, ja sanot vaan hyvät huomenet kaikille hyväntahtoisille hengille joita kotonasi luuraa.

Miten: Tyyli vapaa mutta päätä 3 tasoa. Tämä tekee tästä toteutettavan, jopa päivittäin jos haluat. Ensin on perustaso, se mitä ajattelet että päivittäin (viikottain jne, saa ja pitää soveltaa) haluaisit tehdä. Minulle se on fyysinen uhri (kynttilä, vesi, mikä lie) ja lyhyt rukous. Sitten mietit mikä on absoluuttinen minimitaso johon voit sitoutua vaikka olisi kipeä, kiireessä, tai maailma muutenvaan kaatuu päälle. Minulle tämä on JOKO fyysinen uhri (kynttilän sytytys vaikka ajatus ei juokse kun kuume painaa päälle) TAI rukous (piti juosta töihin ja fyysiset uhrit unohtui, hups). Maailma ei ole täydellinen joten on hyvä olla varasuunnitelma sille kun kaikki kaatuu päälle. Ja sitten voit vielä miettiä luksustason, joka otetaan käyttöön kun tarvitaan erityistä suosiota tai kun on kyseisen jumaluuden juhlapäivä tms. Perhe-esimerkkinä perustaso on normaali illallinen (ehkä itse tehty jos tykkäät kokata), minimitaso on mikroruoka koska olet kipeä tai et vaan jaksa laittaa ruokaa, luksustaso on synttärijuhlat, jouluaattoillallinen tai ihan vaan ekstrajälkkäri kaikille.

Kenelle: Jos sinulla on jo suhde yhteen (tai useampaan) jumaluuteen, kokeile mitä sille suhteelle tapahtuu jos aloitat pienetkin säännölliset uhrit. Minä (ja monet muut) suosittelen tätä varauksetta, mutta paras vaihtoehto on AINA kokeille itse ja katsoa mitä tapahtuu. Jos kiinnostuit tästä mutta sinulla EI ole olemassaolevaa suhdetta, olet ihan polkusi alussa tai jumaluudet eivät vaan ole olleet sinun juttusi (ja olin itse tässä asemassa vuosia), tässä pari ehdotusta:

– Paikalliset luonnon eli paikan henget. Usein nimettömiä, mutta moni sanoo niiden olevan erittäin uskollisia ja hyviä liittolaisia moneen hommaan. Varsinkin yleiseen suojeluun ja hyvään onneen, sekä antamaan taustavoimia kaikkeen mitä yrität.

– Jumala/Jumalatar mahdollisimman yleisessä mielessä, jos se on sinun juttusi. Ei tarvitse välttämättä valikoida tiettyjä persoonia, käytät vaan itseäsi puhuttelevia atribuutteja. Tai sama ajatus mutta arkkityypeillä.

– Elementit

– Esivanhemmat

– Jumaluudet, jotka kiinnostavat sinua. Mitä jos alottaisit ottamaan selvää heistä JA samalla tarjomaan pieniä uhreja? Tämä ei ole mikään sitova initiaatio tai itsensä pyhittäminen tietyn jumaluuden palvelukseen, enemmänkin ”mennäänkö kahville juttelemaan?” -tyyppinen keskustelunavaus. Kuten aina, testaa, kokeile, kuulostele miltä juttu tuntuu. Anna sille aikaa ja jos et huomaa tuloksia käytä aikasi paremmin. Mitään ei pidä tehdä vain siksi että joku toinen (esim. minä) sanoo niin. Magia on kokeellinen taiteenlaji.